Synnyin pieneen perheeseen jossa minulla oli isä, äiti ja veli, aika simppeli perhe. Elämämme tuolloin oli mielestäni aika rauhallista, pikku minällä ei kuitenkaan ollut hajuakaan, mitä elämäni varrella oli tulossa. Asuimme rivitalossa, pihalla oli leikkikenttä ja naapurista sain itselleni kaksi ystävää, meillä oli kolmen kopla.

naapurissa asui myös enoni. Hän oli hupsu ja leikkisä mies, jonka luona kävin välillä vierailemassa. Kahden ystäväni kanssa touhuilimme pihan leikkikentällä. Leikimme erilaisia pelejä laidasta laitaan, kuten piilosta, hippaa ja sen sellaista.

Aika tärkeä osa kaikkien elämää on ensisuudelma ja sen sain itse kun leikimme porukalla piilosta. toinen ystävistäni oli tyttö ja toinen poika – veikatkaa kumpi liittyy tähän tarinaan. Hyppäsimme tytön kanssa roskakatoksen paperinkeräys roskiin piiloon, jossa ”tilanne” sitten tapahtui.

Perheemme sai vielä yhden lisäyksen ennen koulun alkua, koiramme Diivan.

Sitten alkoi peruskoulu, joka kestäisi ikuisuuden. Jos kertoisin lyhyen tarinan, joka tapahtui minulle 1-luokalla. Koulumme kiusankappale oli tehnyt jotain ilkeää tai vastoin sääntöjä ja jotta hän ei jäisi itse kiinni, hän väitti että se olin minä joka oli tehnyt väärin. Itse olin välitunnilla leikkimässä, kunnes opettaja tulee luokseni ja alkaa raahaamaan minua jonnekin. Yritit kysyä opettajalta mistä oli kyse, mutta minua hän ei kuunnellut.

Opettaja avasi oven, jonka takana odotti ilkeän näköinen rehtori, opettaja työnsi minut sisään ja paiskasi oven lähtiessään. Olin nyt rehtorin kansliassa ensimmäistä kertaa, vieläpä väärin ymmärrettynä. Huoneen keskellä oli tuoli, johon minut käskettiin istumaan. Rehtori otti esiin kellon ja asetti sen pöydälleen. Hän laittoi siihen ajan, joka minun pitäisi odottaa kansliassa jotta pääsen pois. Tämä kokemus jätti sellaisen tunteen, ettei maailmassa ole aina ystävällisyyttä.

Peruskoulun aikana vanhempani erosivat, joka oli tietenkin uuden alku elämässäni, kummankin vanhemman luona vierailu vuorotellen. Time skip 6-luokalle. Olin historian tunnilla ja katsoimme luokan kanssa elokuvan, joka perustuu kreikkalaiseen mytologiaan. Elokuvassa esiintyy minulle tuntematon olento, kyklooppi. Se oli niin kiehtova, että otin nimen talteen, jotta voisin tutkia sitä myöhemmin kotona. Kotiin päästyä aloin tutkimaan tätä olentoa ja piirtämään sitä.

(Tarkentaen, tykkäsin piirtää paljon ja olin juuri ladannut TikTok-sovelluksen, jonne kuvasin piirrustuksiani. Löysin sieltä ystäviä, jotka tekivät vastaavanlaisia videoita kuin minä. heillä oli tällainen yhteinen 9. henkilön ryhmä ”Rubber hose Squad”. Eräänä päivänä yksi jäsenistä kirjoitti minulle ”Would you like to be an official member of the Rubber hose Squad?” ja siitä lähtien olen ollut Rubber hose Squadin viimeinen 10. jäsen.)

Halusin luoda oman hahmoni ja sen takia tämä kyklooppi kiehtoi minua. Sain luotua mielenkiintoisen, mutta kivan näköisen hahmon nimeltään ”Jumbo The Cyclops” (Jumbo Kyklooppi)

Nykyäänkin tykkään piirtää tätä hahmoa, enkä usko että pitkään aikaan tulen jättämään häntä.

Sitten päästiin lopultakin yläasteelle, peruskoulu alkaa lähestyä loppua. Kerron myös tältä ajalta tarinan, joka sai minunkin leuan loksahtamaan. 7-luokka oli alkanut ja sekään ei alkanut niin hyvin kuin 1-luokka. Sain kuulla kaveriltani, että enoni, se hupsu ja leikkisä, olisi ollut sellaisissa asioissa, joista en aio sen tarkemmin kertoa tässä.

Sitten alkoi minun ”salapoliisileikki”, yritin nimittäin saada selville kaikki mitä hän oli tehnyt. Sain kaikenlaista tietoa ystäviltäni ja niiltä jotka ovat myös huomanneet enoni toimintaa. Tämä stressasi minua niin paljon, että se muutti minut ihan täysin, pikku minä oli ihan erilainen, kuin mitä minä olen nyt. Onnistuin jokseenkin parantamaan tilannetta, asiat ei olisi nyt kuin ne on, jos en olisi tehnyt jotain asialle. 9-luokan loppuun päälleni hyökkäsi vielä surulliset uutiset, Diiva oli kuollut. Lapsuuden koira, joka oli ollut niin pitkään elämässäni, se oli kuin iso betonisäkki olisi heitetty harteille. Sitten yhtäkkiä olinkin päättäreissä, peruskoulu oli virallisesti ohi.

Sitten minusta tuli vähäsen vastuullisempi sillä asun nykyään YKSIN. Muutin Kajaaniin opiskelemaan, joten tarvitsin paikan missä elää. Ostan itselleni ruuan, kotityöt teen ja sen sellaista.

Siinä oli minun tarina tähän mennessä ja toivottavasti jännittäviä kokemuksia on tulossa. Joitakin tarinoita ja asioita en tässä kertonut, kuten minun läheltä piti tilanteet, erilaiset ja erikoiset ihmiset suvussani, koulutarinat ja muut erikoiset kokemukset. Elämäni on mielestäni täydellinen paketti ja tämän voisin kertoa milloin vain.